Ilmiöpohjainen oppiminen on erityinen opetustyyli, jossa käytetään oikeaa skenaariota, ajankohtaista ongelmaa tai luonnonilmiötä pohjana oppimiselle. Opiskelijoita ja opettajia kannustetaan ylittämään oppiaineiden rajat sukeltaakseen syvemmälle analysoidessaan tai esittäessään ongelmaa. Tällainen vaatimus rakentaa pohjan laajemmalle koulutukselle ja kannustaa yhdistämään humanististä taiteellista ja matemaattis-tieteellistä ajattelua tulosten saavuttamiseksi. Pääajatus ja liikkeellepaneva voima tämän tyylin takana – uteliaisuus ja loputon tutkimus – palauttaa oppimisen itsenäisyyden takaisin nuorille oppilaille. Täten keskittyminen asetetaan itsenäisyyteen, yhteisöllisyyteen ja modernin teknologian käyttämiselle.
Ennen kaikkea tyyli alkaa laajalla käsittelyllä isommista ilmiöistä kuten Eurooppan Unionin olemassa olosta. Oppilaille esitellään monia instituution puolia: sen historiaa, taloudellisia vaikutuksia, kulttuurillista merkitystä, sääntelypohjaa jne. Kuitenkin tästä eteenpäin oppilaat johtavat keskustelua. He ovat vastuussa esittää kysymyksiä jotka kiinnostavat heitä, tekevät henkilökohtaisia huomioita ja ohjaavat keskustelua tarkempiin ala-aiheisiin tai ongelmiin, jotka kaipaavat heidän mielestään ratkaisemista. Esimerkiksi opiskelijat voivat valita miettiä maahanmuutto lainsäädäntöä tai tutkia Ison-Britannian kanssa tehtyä kauppasopimusta. Kokonaisvaltainen lähtökohta, joka tällä tyylillä on ei opeta lapsille vain kuinka huomioida ja arvioida eri näkökulmia, kuinka arvioida tiedon paikkansa pitävyyttä vaan myös korostaa sosiaalisten taitojen ja ryhmän muodostamisen tärkeyttä. Ilmiöpohjainen oppiminen kontekstualisoi koulun opetussuunnitelman ja tuo opiskeltavan teorin käytäntöön. Opiskelijoiden odotetaan valmistelevan yksi tai kaksi projektia vuosittain (riippuen luokka-asteesta), joka heidän tulee esitellä ja tarjota päätelmänsä lukukauden lopusssa. Vastaavasti myös opettajan rooli muuttuu: opettaja ei ole enää tiedon tarjoaja, vaan pikemminkin tukee tiedon itsenäistä hankintaa.
Idea ilmiöpohjaisesta oppimisesat lähti vuonna 2016 Suomen opetusliikkeestä. Sen jälkeen se on noussut yhdeksi maata mullistavaksi käytännöksi opetuksessa. Joka tapauksessa tällä käytännöllä on juuret sosiokulttuurisessa oppimisessa ja rakentavissa opimmisteorioissa, jotka esittävät idean että paras tapa kerryttää tietoa on oppijan omat kokemusta. Huolimatta tästä, on kuitenkin tärkeää että tämä tyyli otetaan osaksi olemassa olevaa opetussuunnitelmaa, eikä korvata sitä tällä, 7-16 vuotiaiden lasten osalta.
Ilmiöpohjaisen oppimisen hyödyntämisen edut opetuksessa ovat laajat. Ensinnäkin, se avaa oppilaille lukuisia uusia ideoita meidän yhteiskunnasta ja maailmamme tulevaisuudesta. Mikä tärkeämpää, tieto saadaan itse tai aktiivisen osallistumisen kautta – se on todella arvokasta lasten jatkokoulutuksessa ja työuralla.